Miten vapautua kateudesta?

OSA 1

Kateus lienee tuttu tunnetila kaikille. Meillä uskovillakin sitä valitettavasti on paljon. Vanhat sananparret, kuten ”happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista” ja ” kateus vie kalatkin vedestä”, kertovat sen yleisluontoisuudesta. Kateus on tullut tutuksi meille jo lapsena satujen kautta: Lumikin paha äitipuoli oli kateellinen ja halusi tappaa Lumikin, ja Tuhkimon ilkeät sisarpuolet olivat aivan haljeta kateudesta, kun prinssin sovittama lasikenkä sopi vain Tuhkimon jalkaan. Kateus ei ole vain jonkun yksilön sisäinen ongelma, vaan se vaikuttaa yhteyteen toisten kanssa pyrkien rikkomaan yhteyttä ja niin siitä tulee herkästi yhteisön ongelma. Vihollinen käyttää kateutta hyväkseen ja nauttii, kun saa tuhota ihmisten välistä yhteyttä, mikä vuorostaan on Jumalalle tärkeätä.

MITÄ KATEUS ON?

Lyhyen kaavan mukaan sanottuna kateus on mielestäni itsetunnon ongelma, rakkauden ja arvostuksen kokemuksen puutostauti, jonka juuret ovat lapsuudessa.  Se on tuskallinen tunnetila, jonka aiheuttaa kokemus siitä, että toisella ihmisellä on jotain sellaista, mitä itsellä ei ole, mutta jota toivoisi olevan. Kateus on sellaista nälkää, mitä parhainkaan menestys ei pysty tyydyttämään. Kateus kohdistuu yleensä johonkin hyvään toisessa. Siksi ihminen kokee kateuden häpeällisenä ja tuomittavana, mikä puolestaan aiheuttaa sen, että kateutta on vaikea tunnistaa.

Tiedostettuna lieväasteinen kateus saattaa toimia motivaationa muutokseen. Toisessa havaittu ”hyvä juttu” nostaa esille kenties niitä omia unelmia ja toiveita, jotka ovat päässeet unohtumaan tai joihin ei ole jaksanut tarttua. Positiivisesti kohdattuna kateuden tunne voi rohkaista käyttämään niitä kykyjä ja lahjoja, joiden tiedostaminen on noussut idulle juuri kateuden tunteen kautta, mutta joita ei ole aiemmin rekisteröinyt. Tunnistettu lievä kateus saattaa laukaista myös terveellisen surun siitä, mitä ei ehkä enää pysty saamaan, ja näin vapautuu energiaa uuteen.

Tiedostamattomalla voimakkaalla kateudella sen sijaan voi olla suuri omaa ja toisten elämää lukkiuttava, köyhdyttävä ja tuhoava voima.

Kateus on synnillinen reaktio rakkauden ja arvon kokemisen puutteeseen. 1.Piet.2:1 kehottaa selvästi panemaan sen pois, sillä rakkaus ei kadehdi( 1.Kor.13:4).

Vanhassa Testamentissa on paljonkin kuvauksia kateuden voimasta. Kateus lienee ollut syynä ensimmäiseen murhaan ( 1.Ms. 4), kun Kain tappoi Aapelin. Kateus nosti kapinan Moosesta ja Aaronia vastaan kansan keskuudessa (Ps. 106:16). Aaron ja Mirjam kadehtivat Moosesta (4.Ms.12:2), Saul Daavidia (1.Sam.18:8) jne.

Uudessa Testamentissakin kateus tulee esille ihmisten käyttäytymisessä. Moni kristitty samaistuu tuhlaajapojan isoveljen kateuteen (Luuk.15:28). Tiedämme, että Jumala rakastaa meitä, mutta emme ota sitä vastaan niiden kokemusten takia, joita meillä on ihmisistä. Yritämme vaan rehkiä ja rehkiä, ja katkeruus sen kun kasvaa. Viinitarhan työntekijöiden keskuudessa oli kateutta (Matt.20:12). Monissa kirjeissä mainitaan kateus, esimerkiksi  1.Kor.3:3 Paavali totesi, että  korinttilaisilla oli keskinäistä kateutta.

Onneksi Jumala on sellainen, että Hän pystyy tekemään pahastakin hyvää. Jumala käytti kateutta myös omien pelastussuunnitelmien välikappaleena: Mm. Joosef myytiin Egyptiin veljien kateuden tähden (1.Ms.37:11, Apt.7:9) ja  Matteuksen evankeliumissa (27:18) sanotaan, että Jeesus oli pelkästä kateudesta jätetty Pilatuksen käsiin. Nyt tiedämme, mitä hyvää hedelmää näistä on tullut.

MIKÄ AIHEUTTAA KATEUTTA?

Kateuteen altistaa kaikki sellainen mitätöivä, torjuva, hylkäävä kohtelu, mikä aiheuttaa heikkoa itsetuntoakin.  Kaikkinainen vertailu ja kilpailu ruokkivat sitä. Keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten kateuteen on vaikuttanut vanhanajan kasvatusperinne: palautetta annettiin vain, kun jokin oli mennyt pieleen. Myönteistä palautetta vältettiin, jotta lapsista ei vaan tulisi ylpeitä. Näin epävarmuus ja itsensä mitätöinti on vallannut useinpien  sisäisen maailman.

Nykynuorison ja nuorten aikuisten keskuudessa itsetunto saattaa näyttää joskus liiankin hyvältä, mutta elämää pyörittää valtava kilpailu ja vertailu, mikä on otollinen maaperä kateudelle.

Työpaikoilla ja seurakunnissa kateutta ruokkii mm. kaikkinainen epäoikeudenmukaisuus.  Yleensäkin erilaisuus ja siihen mahdollisesti liittyvä tietämättömyys ja monenlainen väärä luulottelu sekä turvattomuus provosoivat kateutta.

Kateutta herättää yleensä sellainen ihminen, johon voi itse samaistua. Suuret johtajat tai hienot filmitähdetkin saattavat toki aiheuttaa kateutta, mutta se pukeutuu yleensä epäsuoraan ja vaikeammin tunnistettavaan muotoon, esim. kiinnostukseen juorulehtien paljastuskirjoituksia kohtaan.

Yhteiskunnassa vallitseva itsekeskeisyyttä, yksilöllisyyttä ja pärjäämistä korostava kulttuuri ruokkii kateutta. Jumala on luonut meidät yhteyteen, ei kilpailuun, ei orpouteen, ei oman itsemme varassa elämiseen. Toinen toisemme kunnioittamisessa meidän toki pitäisi kilpailla keskenämme, mutta jos niin tekisimme, se kyllä karkottaisi kateuden.

OSA 2

MITEN KATEUS VOI ILMETÄ?

”Happamia”, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Arvonkieltäminen kateuden kohteelta on yleinen ilmenemismuoto. Kateuden kohde saa osakseen pilkkaa, ivaa, halveksuntaa, mitätöintiä, kovaa arvostelua ja piikittelyä. Kateus voitelee kielen juoruamaan ja puhumaan valheellisestikin kaikkinaista pahaa.

Moralisointi ja ylemmyydentunne voi olla keino yrittää selvitä kateuden kanssa. Ihannointi ja imartelu pystyvät nostamaan kateuden kohteen niin korkealle, että tämä ”painii ikään kuin toisessa sarjassa”, joten häntä ei kannata kadehtia, mikä ajatuskulku helpottaa oloa.

Kateus voi ilmetä kontrollointina, virheitten kyttäämisenä, epäluuloisuutena, vallanhaluna tai suuruudenhulluutena. Täydellisyyden tavoittelun ja ahneuden takana saattaa löytyä kateutta. Kun ihmisen on vaikea tehdä valintoja, yksi syy on kenties kateus: on rankkaa kestää sitä, että kun valitsee yhden, täytyy luopua muista vaihtoehdoista. Jäänkö vaille jotain tärkeätä?

Kateellisen voi olla vaikea ottaa vastaan ohjausta ja neuvoa, koska hän kokee sietämättömänä sen, että jollain toisella on jotain sellaista, mitä itsellä ei ole, eli näin ollen kateus vaikeuttaa oppimista. Samasta syystä kateus voi vaikeuttaa myös hoidon ja rakkauden vastaanottamista.

”Vahingonilo on parasta iloa.” Tähän toteamukseen kateellisen on helppo yhtyä. Kateus syö todellisen ilon, luovuuden ja vapauden. Onko Sinun vaikea iloita toisen onnesta tai menestyksestä? Tuntuuko pahalta, kun työtoveria kiitetään ja kehutaan, Sinua ei?

Kateus voi peittyä vihan ja ärtyisyyden alle, samoin mielipahan ja surun alle, koska näitä tunteita on sittenkin helpompi kestää kuin kateutta. Kateus ruokkii näitä katkeruuden ja itsesäälin tunteita, samoin kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteita.

Kateuden kohteenakin saattaa olla raskasta olla. ”Kell´onni on, se onnen kätkeköön.” Tämä runonpätkä kertonee siitä. Kateuden pelko voi ilmetä liiallisena vaatimattomuutena, alisuorittamisena ja ”kynttilän laittamisena vakan alle”.  Tästä näkökulmasta katsoen tulee esille se, että kateus ei ole vain yksilön ongelma, vaan siitä kärsii koko yhteisö ja hengellisessä kentässä siitä kärsii Jumalan valtakunnan eteenpäin meno. Tätä kynttilän laittamista vakan alle taitaa esiintyä enemmän naisilla, koska suuri osa naisista pelkää kilpailua. Naisporukassa kateus johtaa usein hylkäämiseen ja yhteydestä eristämiseen. Miesten on yleensä helpompi kestää kateutta, koska heidät on kasvatettu paremmin sietämään kilpailua ja suoriakin vihan ilmaisuja. Menestyneen miehen ympärillä voi olla ihailijoita, häntä ei jätetä yksin.

Kilpailu ja vertailu ovat kateelliselle tuttua. Sisarkateus on tuttu termi. Lapset kilpailevat vanhempien huomiosta. Työpaikoilla ja seurakunnissa on samaa ilmiötä, mutta siellä kilpaillaan esimiehen, pastorin tai Jumalan huomiosta, asiakkaiden tai seurakuntalaisten suosiosta ym. Kuka on tärkein ja arvokkain? Miksi Jumala käyttää tuota eikä minua? Miksi Jumala puhuu vain tuolle eikä minulle? Miksi nuo ihmiset menevät toiseen seurakuntaan?

Niissä yhteisöissä, missä kateutta esiintyy, erilaisuus ei ole rikkaus, vaan uhka. Yhteisössä on tärkeätä osata erottaa epäoikeudenmukaisuudesta tai muusta vääryydestä johtuva kritiikki kateudesta. Totuudellinen palaute laitetaan helposti kateuden piikkiin silloin, kun se on epämieluista.

Koulu- ja työpaikkakiusaamisen ja monen muunkin henkisen väkivallan takana on usein kateus.

OSA 3

MITEN KATEUDESTA VOI PÄÄSTÄ IRTI

Ensin on tärkeätä tunnistaa oma kateus. Siinä auttaa itsen rehellinen kuuntelu ja tiedon hakeminen kateudesta sekä näiden peilaaminen Jumalan Sanaa vasten. Seuraavaksi on viisasta tunnustaa kateus ja tuoda se valoon. Kaikki, mikä tulee valoon, voi tulla myös Jumalan parannettavaksi. Sen sijaan kaikki, mikä velloo pimeässä, on viholliselle otollista maaperää.

Seuraavaksi kannattaa tutkia, mitä kateuden takana on. Mikä on se todellinen tarve, joka on jäänyt täyttymättä? Mikä on se unelma, joka ei ole toteutunut? Mikä on se tuskallinen vaille jäämisen kipu? Jos on vaikea yksin löytää vastauksia, voi pyytää apua Jumalalta, sielunhoitajalta, ystävältä.  Jos löydät täyttymättömiä tarpeita tai unohtuneita unelmia tai käyttämättömiä kykyjä, mieti, haluatko vielä elää niitä todeksi. Jos haluat, tee yhteistyötä Jumalan kanssa. Pyydä Jumalalta ylösnousemuselämää niille elämäsi alueille, jotka ovat jääneet ”kesannolle”.

Jos tutkimusmatka tuottaa sellaista tulosta, että ”näille asioille en voi mitään”, pura mahdolliset pettymyksentunteet Jumalan kanssa, luovuta ne Herralle, sure surusi ja mene eteenpäin. Mutta älä milloinkaan sulje Jumalan mahdollisuuksia pois laskuista omilla rajoittuneilla ajatuksilla ja ymmärryksellä. Jumalalle on kaikki mahdollista. Mitä Jumala on suunnitellut Sinun elämääsi, Hän pystyy sen toteuttamaan, jos annat siihen valtuudet.

Kateus perustuu usein vääriin luuloihin toisista ihmisistä. Kannattaa tutustua kadehtimaansa ihmiseen paremmin: sen myötä kateus todennäköisesti haihtuu pois. Me näemme usein vain jonkin puolen toisessa ihmisessä, mutta emme kokonaisuutta emmekä sitä hintaa, mitä toinen on maksanut saavuttaakseen jotain jne. Usein poimisimme vain hedelmät, mutta emme ole halukkaita  käymään läpi sitä prosessia, mikä kypsyttää hedelmiä.

Se tuskallinen vaille jäämisen kipu, mikä sydämessä on kateuden takana, ei ole syntiä. Kun jokin tunne tekee kipeää, siihen saa pyytää Jeesusta apuun. Me saamme olla vaikean tunteen kanssa Jeesuksen sylissä niin kuin pieni lapsi. Kun antaa tunteen tulla ja olla, sen menee ohi, mutta kateuden ylläpito ja siihen jääminen ei perusta Jumalan Sanaan eikä rakkauteen. Rakkaus ei kadehdi. Siksi jumiutuneen kateuden ilmenemismuodot ovat yleensä syntiä.

Pankaa siis pois… kateus ja kaikki panettelu (1.Piet.2:1). Galatalaiskirjeen 5. luvussa luokitellaan kateus lihan tekoihin ja kehotetaan luopumaan siitä. Saarnaajakin sanoo (4:4), että kateus on turhuutta. Kateellinen uskoo herkästi vihollisen valheita ja elää kuin tuhlaajapojan vanhempi veli. Kateus tulee tunnustaa syntinä sen kaikkine ilmenemismuotoineen, siis myös se, mitä pahaa on kateuden takia tehnyt itselle ja toisille ja mitä hyvää on jättänyt tekemättä. Kateuden takia rohkaisevan, kannustavan ja kiittävän palautteen antaminen voi jäädä usein antamatta. Jumalalta saa pyytää, että Jeesus verellään tekee tyhjäksi kaiken sen väärän, mitä kateus on itselle ja toisille ihmisille aiheuttanut.

On tärkeätä antaa anteeksi niille, jotka ovat edesauttaneet taipumusta kateuteen. samoin on tärkeätä antaa itselleen anteeksi sen, että on antanut kateuden turmella elämää. On hyvä sanoutua irti vääristä selviämismalleista ja siitä, että on uskonut vihollisen valheita Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Jeesuksen täytetyn työn tähden saadaan ottaa vastaan anteeksiantamus ja veren puhdistus. 1.Joh.1:9 sanoo: ” Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. ”

TILALLE TOTUUTTA, KIITOLLISUUTTA JA RAKKAUTTA

Kun on laittanut kateuden ristille, heti kannattaa syödä tilalle vastalääkkeitä: totuutta, kiitollisuutta ja rakkautta.

Kaikki, mitä Sinulla on, on lahjaa. 1.Kor. 4:7 kysytään:” Mitä Sinulla on, mitä et ole saanut lahjaksi?” Jumala on rikas antaja.  Room. 8:32 sanotaan, että Hän, joka ei säästänyt omaa poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka Hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan. 2. Piet 1:3 kirjoitetaan, että hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille Jeesuksen tuntemisen kautta kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon. Jaakob vakuuttaa, että jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä. Jumalan piirustukset Sinun elämääsi ovat ainutlaatuiset. Ei ole toista samanlaista. Ps.139 kerrotaan, että Sinä olet ihme, suuri ihme. Juuri Sinä olet tärkeä pala Jumalan palapelissä. Ilman Sinua maailmassa olisi Sinun kokoisesi aukko. Ef.2:10 sanotaan: ”Olemme Jumalan tekoa, luotuja Jeesuksen Kristuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” Ei siis mitään syytä kadehtia toisia.

Kannattaa tutkia, mitä Jumala sanoo itsestään, esim. 1.Joh.4:7-21, mitä Hän sanoo rakkaudestaan Sinuun, esim. Jer.31:3, Joh.17:23 ja mitä Hän sanoo Sinusta, esim. Jes. 43:4 ja Sef.3:17. Samoin kannattaa tutkia, mitä Hän sanoo lapseudesta,  esim. Room. 8:15-17 ja siitä, mitä Sinä olet ja omistat Jeesuksessa Kristuksessa. Kaikkien Jumalan antamien tarpeitten täyttymys on Jeesuksessa ( Fil. 4:19). Jeesuksessa asuu jumaluuden koko täyteys. Jeesuksen omina me olemme siitä osalliset (Kol.2:9-10). Jumala on kaiken kiitoksen ja ylistämisen arvoinen. Kiittäminen pitää ajatukset Jumalassa ja kaikessa siinä hyvässä, mitä meillä on. Silloin ajatuksissa ei ole tilaa kateudelle.

Jumala ei ole tarkoittanut meitä elämään itsekeskeistä elämää toisiamme kadehtien, vaan ennen kaikkea elämään Hänen yhteydessään, mutta myös toistemme yhteydessä. Kun yhteisössä joku saa jotain hyvää tai jollakulla on jokin lahja, se koituu kaikkien hyväksi. Jos jollakin on organisoinnin lahja, se auttaa kaikkia. Jos jollakin on musiikin lahja, hän voi ilahduttaa sillä kaikkia. Itse asiassa monet taidot ovat sellaisia, että toiset hyötyvät niistä enemmän kuin asianomainen itse. Johanneksen evankeliumissa Jeesus antoi uuden käskyn: ”Rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsiksi, että teillä on keskinäinen rakkaus.” Kun noudatamme tätä, meissä ei ole mitään tilaa kateudelle, koska rakkaus ei kadehdi.

Terttu Ojakoski